Aijaha, mulla taas hienosti bugaa nämä bloggerin jutut, kun otsikossa pitäisi tosiaan lukea Lyberock 2011. No kuitenkin, tässä ensimmäisenä postauksena tälle blogille vähän ajatuksia ja kommentteja juuri päättyneestä Lyberock -musiikkitapahtumasta ihan puoliammattilaisen järjestäjän näkökulmasta!
Järjestelyt aloitettiin jo hyvissä ajoin, tosin melkoisen hitaalla aikataululla. Ihme kyllä saatiin kaikki suunnitelmat toteutettua ja lopputulos oli miellyttävä. Koko härdelli alkoi, kun meille alkulukuvuodesta annettiin tehtäväksi järjestää pikkuinen tapahtuma. Aluksi suhtauduttiin kevein mielin, mutta tapahtuman lähestyessä alkoi paineet kasaantua uhkaavasti. No oikeastaan itse jossakin määrin stressasin aina, kun oli puhe koko hommasta, mutta veikkaanpa, että muut järjestäjät ottivat ihan rennosti(ehkä).
Keikan kasaaminen onnistui suht sulavasti ottaen huomioon, että kasausväkeä oli sikäli suhteellisen vähän. Tilan ahtaus aiheutti pieniä ongelmia piuhojen vetämisessä, mutta nekin saatiin neuvokkaasti korjattua.
Äänen puolesta keikka onnistui mallikkaasti; missään vaiheessa en keksinyt kovinkaan suurta huomautettavaa väliaikaisia pikkukiertoja lukuunottamatta. Yksi asia mikä vähän jännitti äänen suhteen, oli sen sopiminen livestreamiin. Koska kaikki keikan äänilähteet tulivat streamiin vain kahden kanavan kautta, ei varsinaista säätövaraa ollut miksauksen ollessa vain tilaan sopiva. Kuitenkin keikan äänet kuulostivat lähes paremmalta streamissa kuin paikan päällä, mikä tietysti selittyy äänimiesten tarkkakorvaisuudella. Streamin äänentasot olivat juuri kohdillaan ja jokainen instrumentti kuului juuri sopivalla voimakkuudella(ainakin suurimmaksi osaksi).
Valoista en osaa paljoa kertoa, kun en viettänyt turhan paljon aikaa salissa, mutta sen perusteella mitä näin tarkkaamosta ja nopeista vilauksista salin puolelle, oli valo-ohjelmat toteutettu onnistuneesti. Ainakin omiin suorituksiini valomiehenä verrattuna ohjelmat oli huomattavasti järjestelmällisempiä ja sopusuhtaisempia. Eikä tällä kertaa ollut mitään ongelmia edes savukoneen kanssa.
Oma vastuualueeni tapahtumassa oli tapahtuman streamaus, jonka useat muut tekivät erittäin mahdolliseksi. Meidän tehtävämme vaati yleisesti kaikkein eniten työvoimaa ja jaksamista itse tapahtuman aikana. Kuvaus/streamaus-porukassa oli yhteensä kuusi ihmistä vähintäänkin koko ajan tekemässä jotakin. Kaksi kameranaista, ohjaaja, kuvamiksaaja, streamausvastaava ja streamiäänitarkkailija. Tietenkään en voi väittää tehneeni yhtä paljon hommia kuin muut ryhmässä, kun itse lähinnä istuin streamikoneen ääressä ja juttelin katselijoiden kanssa ja avustin ongelmatilanteissa. Tunnelmasta(ja tietysti intercomien kautta käydystä kommunikoinnista) pystyi hyvin päättelemään, miten paljon esimerkiksi kuvaajat, kuvamiksaaja ja ohjaaja joutuivat panostamaan, jotta tapahtuma näyttäisi siellä streamissakin yhtä hyvältä kuin paikan päällä. Oli hauska seurata streamia ja nähdä kuinka hyvin tapahtuman rakenne pysyi loppuun asti kasassa bändeineen, diskoineen ja haastatteluineen.
Loppupuheiden aikana aloin pohtimaan, että kuinka hyvin tapahtuman järjestämisen vaikeus oikeasti välittyy katsojalle. Ei välttämättä ollenkaan, koska eihän sitä tiedä kuinka rankkaa järjestäminen on, ennen kuin itse kokee saman. Tietenkään tämän kaltainen keikka ei ole oikein verrattavissa siihen, mitä hyvin tienaavat ammattilaiset tekevät, mutta onhan tämä jo jotakin. Se on yllättävän raastavaa puuhaa, eikä varmasti sovellu heikkohermoisille. Koko tapahtuman toimivuus riippuu puhtaasti siitä, miten hyvin järjestäjien välinen yhteisymmärrys toteutuu(kuin myös laitteiden toimivuudesta). Jos jokainen puhaltaa koko ajan yhteen hiileen, on onnistuminen taattua!
Kiitos vielä kaikille mukanaolleille!
-juh
